By loading the video, you agree to YouTube's privacy policy.
Learn more
Aiemmin yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan meditaatio oli mielelle keino sisäisen hiljaisuuden kokemiseen ja tämä saavutettiin pakottamalla mieli asettumaan aloilleen, yleensä keskittämällä mieli sanaan, ääneen tai näkyvään kohteeseen tai mielikuvaharjoitusten kautta. Mieli alkaa pian kyllästyä tähän ja haluaa liikkua jonnekin muualle, mutta sanomme sille: “ei, pysy tässä, pysy keskittyneenä”.
Jossain kohtaa mieli alkaa väsyä kaikesta tästä keskittymisen aikaansaamasta ponnistelusta niin paljon, että se luovuttaa. Tässä kohtaa ihminen saattaa (mahdollisesti) saada syvempiä kokemuksia, vaikkakin yleensä mieli on sen verran väsynyt, että kokemukset eivät juuri koskaan ole kovin selkeitä.
Tämä prosessi vaatii paljon ponnistelua ja kurinalaisuutta ja siksi yleinen näkemys asiassa on ollut se, että ainoastaan munkit joilla on mahdollisuus käyttää useita tunteja päivässä meditaatioon voisivat edes toivoa pystyvänsä saavuttamaan tällaisia “korkeampia” kokemuksia. Siten päädyttiin tilanteeseen jossa tällä kokemuksella, jota kautta aikain eri yhteyksissä on kuvailtu äärettömän merkittäväksi, ajateltiin olevan vain vähän käytännön merkitystä päivittäisessä elämässä, koska tämän kokemuksen saavuttaminen koettiin niin hankalaksi.
Mutta eräänä päivänä vuonna 1955 eräs henkilö saapui Intian Himalajalta mukanaan täysin erilainen tulkinta meditaatiosta. Hän oli nuori tiedemies joka opiskeltuaan länsimaisia tieteitä oli viettänyt 13 vuotta erään aikansa merkittävimmän vedalaisen opettajan luona ja oli oppinut millaista meditaation tulisi itse asiassa olla.
Näissä opinnoissaan oman mestarinsa kanssa ja omien kokemustensa kautta nuori opiskelija oppi sen, ettei mieltä tule pakottaa sisäisen hiljaisuuden saavuttamiseksi. Kaikkein miellyttävin kokemus, joka on mielen saatavilla, on kyky tulla “kotiin” ja löytää mielen oma ääretön voima.
Mieli suuntautuu kohti onnellisuuden tunnetta oman luonteensa mukaisesti. Etsiessämme onnellisuutta missä tahansa, tapahtuu se sitten ihmissuhteiden, suuremman talon omistamisen tai paremman aseman saavuttamisen kautta työelämässä, on kaiken tekemisemme perimmäisenä alkuunpanevana voimana pyrkimys onnellisuuden kokemiseen. Mielen todellinen luonne ja sen koti löytyy puhtaan onnellisuuden todellisuudesta ja mieli haluaa siksi automaattisesti kulkea tähän suuntaan aina, kun se vain saa siihen tilaisuuden. Mielen pakottaminen kulkemaan tähän suuntaan on haitallista. Ainoa keino tämän sisäisen todellisuuden tulokselliseen kokemiseen toteutuu silloin, kun tämä prosessi tapahtuu luonnollisesti. Meidän tarvitsee ainoastaan osoittaa mielelle oikea suunta ja antaa sen sitten toimia omalla painollaan.
Tämä luonnollinen prosessi on juuri se asia minkä tämä nuori tiedemies muokkasi tekniikaksi jota hän kutsui “Transsendenttiseksi Meditaatioksi”. Transsendoiminen tarkoittaa kirjaimellisesti “ylittämistä”. Se tarkoittaa tapahtumasarjaa ajattelun hienoimman tason ylittämiseksi ja täydellisen hiljaisuuden tilan saavuttamiseksi. Hän sai tekniikan omalta mestariltaan, ja omaksumansa (länsimaisen) tieteellisen ajattelutavan ansiosta hän kykeni analysoimaan ja muokkaamaan sen sellaiseksi, että sitä voitiin opettaa tekniikkana, jota jokainen ihminen saattoi harjoittaa kotonaan. Kuitenkin hän aina vaati tekniikkaa opetettavaksi oman opettajansa nimissä eikä hänen omissa nimissään.
Tätä nuorta opettajaa alettiin myöhemmin kutsumaan arvonimellä “Maharishi”, mikä tarkoittaa sanskriitin kielellä “suurta näkijää”. Koko arvonimeksi tuli hänen pyhyytensä Maharishi Mahesh Yogi.
Maharishin merkittävin panos tämän jälkeen ei ollut ainoastaan itse tekniikan onnistuneessa kehittämisessä, vaan opettajakoulutuksen toteuttamisessa, mikä mahdollistaa Transsendenttisen Meditaation tekniikan opettamisen oikealla tavalla. Ainoa syy siihen miksi tämä luonnollinen tekniikka oli kadonnut, oli niiden opettajien puute jotka osasivat opettaa oikeaa meditaatiota. Historia on osoittanut, kuinka vaikeaa on opettaa tekniikkaa täysin oikealla tavalla, säilyttäen samalla sen luonnollisuuden ja vaivattomuuden. Muutoin tekniikka ei olisi koskaan kadonnut. Luonnollinen kokemus on hyvin hienovarainen ja henkilökohtainen asia ja se tarvitsee huolellista ohjausta opettajalta, jolla on vaadittavaa kokemusta (tämän vuoksi TM:ää ei voi oppia kirjoista). Transsendenttisen Meditaation opettajan koulutus edellyttää lähes kuuden kuukauden pituisen kokopäivätoimisen kurssin suorittamisen. Maharishi on kouluttanut yli 40 000 TM-opettajaa ympäri maailman. Tämä opetus on osoittautunut menestyksekkääksi, mistä ovat todisteena kaikki aiheesta tehdyt tutkimukset sekä yli kuuden miljoonan ihmisen kokemukset TM-harjoituksesta. TM-tekniikka on helppo oppia, miellyttävä harjoittaa ja se tuottaa välittömiä vaikutuksia kaikilla elämänalueilla, koska se ulottuu koko elämän alkulähteeseen. Tämä on juuri sitä mitä oikean meditaation kuuluu olla, paljon enemmän kuin pelkkää rentoutumista. Sen tulee olla paluuta takaisin itseen ja oman todellisen luonteen löytämistä (katso korkein inhimillinen kokemus).
Kuluneiden 50 vuoden aikana Maharishi on elvyttänyt ja tuonut maailman tietoisuuteen monia muitakin menetelmiä Veda-teksteistä (yksi maailman vanhimmista perinteistä) saattaakseen meidät jälleen kosketuksiin oman itsemme kanssa. Yksi näistä Veda-tiedon alueista on nimeltään Ayurveda.
Vuonna 2000 hän perusti maailmanlaajuisen organisaation saattaakseen tämän tiedon ja tekniikan paremmin ihmisten ulottuville. Global Country of World Peace on voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka tavoitteena on maailman tilan parantaminen. Tämän organisaation johtajana toimii Maharishin seuraaja Maharaja Adhiraj Rajaraam, tiedemies joka löysi Veda-tekstien ja ihmiskehon rakenteen väliset vastaavuudet.
Oheisessa vanhassa Kanadan kansallisen tv-yhtiön ohjelmassa Maharishi kertoo yksityiskohtaisemmin mitä TM tarkasti ottaen on.
