Heinäkuun alussa vuonna 2012 ilmoitettiin Higgsin bosonin löytymisestä LHC-hiukkaskiihdyttimen avulla CERN:issä, Sveitsissä. Sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä löydöksistä fysiikan historiassa. Tämä oli ensimmäinen vaihe kohti lopullista tieteellistä vahvistusta siitä, että maailmankaikkeuden perustana on ykseys. Muutamien tulevien kuukausien tai vuosien sisällä odotetaan löytyvän, ei ainoastaan yhtä, vaan neljä eri Higgsin bosonia. Tämä olisi aika lailla lopullinen todiste.

Jos pitäisi kiittää vain yhtä tutkijaa tästä tieteellisestä läpimurrosta, hän olisi Albert Einstein. Hän on kuuluisa kaavoistaan, jotka luovat perustan ydin­voimalle, tai yleisestä suhteellisuusteoriastaan. Suurimman osan elämäs­tään hän kuitenkin työskenteli aivan toisen teorian parissa, jota kutsutaan yhtenäiskenttäteoriaksi. Tämän teorian mukaan on olemassa pohjimmil­taan vain yksi kenttä, joka on kaikkien luonnonilmiöiden – perusvoimien ja ainehiukkasten – taustalla.

Kvanttifysiikassa havaittiin jo melkein 100 vuotta sitten, että kaikki alkeishiukkaset, joista atomit, molekyylit ja lopulta koko aineellinen maailmamme muodostuu, ovat vain taustalla olevien kenttien aaltoilua. Elektronit (varautuneet leptonit) syntyvät elektronikentistä, kvarkit (joista syntyy protoneja ja neutroneja) syntyvät kvarkkikentistä jne. Aineellisen maailmamme perusta ei siis ole aineellinen.

Einstein ennusti, että erilaiset kentät ovat ilmentymiä yhdestä perustavasta kentästä, joka eri tavoilla värähtelemällä tuottaa erilaisia ilmiöitä luonnossa.

Tämä ilmiö on meille tuttu. Voimme esimerkiksi nähdä saman sähkö­magneettisen kentän tuottavan radioaallot, valon, mikroaallot, infrapuna­valon, röntgensäteilyn ja monia muita, vain värähtelemällä eri aallon­pituuksilla. Tiedämme myös, että sama kenttä voi luoda nämä eri ilmiöt samanaikaisesti. Voimme avata samanaikaisesti radion, sytyttää valon ja käynnistää mikroaaltouunin, tietäen, että ne eivät häiritse toisiaan.

Samaan tapaan oletetaan, että yksi perustava kenttä voi värähdellä eri tavoin ja näin tuottaa kaikki erilaiset voimakentät ja ainekentät.

Kun verrataan sähkömagneettista kenttää ja sen perustana olevaa yhtenäiskenttää toisiinsa, huomataan niissä yksi merkittävä ero. Sähkö­magneettisessa kentässä värähtelyn aiheuttaa aina ulkoinen voima, esimerkiksi radiokanava joka lähettää signaalia ja luo siten värähtelyä. Radioaallot leviävät koko kentän läpi ja radio vastaanottaa ne. Mutta yhtenäiskentän tasolla ei ole mitään ulkoisia voimia, koska se synnyttää kaikki voimat. Tämä tarkoittaa, että kenttä luo värähtelyt itsestään käsin.

Jos jotakin syntyy itsestään, sillä pitää olla itsetietoisuus. Voit luoda jotakin vain silloin, kun tiedät olevasi olemassa. Yhtenäiskentällä täytyy siis olla luovuutta ja älykkyyttä. Voimme selvästi nähdä, että luonnossa kaikki on syntynyt hyvin älykkäällä tavalla, ei ollenkaan satunnaisesti.

Luovuus ja älykkyys ovat ehkäpä elämän ominaisuuksia, tietoisuuden ominaisuuksia. Jos yhtenäiskenttä on tieteellinen realiteetti, silloin jo määritelmän mukaan se on tietoisuuden kenttä.

5000 vuotta vanhat Veda-tekstit kuvailivat yhtenäiskenttää yhdeksi tietoisuuden kentäksi, joka on sekä objektiivisen aineellisen että subjek­tiivisen sisäisen todellisuuden perusta. Tällä tasolla mieli ja aine ovat yhteydessä toisiinsa.

Vuosisatoja ajateltiin, että aine (aivot) luo elämää (tietoisuus), mutta nyt asia näyttää olevan toisinpäin: elämä luo ainetta. Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, huomaamme että ajatus on hyvinkin mielekäs. Mikrosirujen määrä tietokoneessa ei tee siitä elävää. Kuolleet ainehiukkaset eivät luo elämää, olipa niitä kuinka paljon tahansa. Tiedämme kuitenkin, että elämä voi luoda aineellisia asioita. Teemme tätä joka päivä: puuseppä valmistaa tuoleja, taiteilija muovaa saviläjästä patsaan.

Fyysikot ovat tienneet tämän jo 50 vuotta. Kauan sitten havaittiin, että esimerkiksi elektronit voivat käyttäytyä ikäänkuin ne tietäisivät muiden elektronien olevan olemassa. Elektroneilla ei ole aivoja, mutta silti ne ilmentävät tietoisuuden ominaisuuksia.

Tämä tulkinta viimeisimmästä fysiikan löydöksestä ei ole mitenkään yleisesti hyväksytty tieteen piirissä. Tämä johtuu enimmäkseen siitä tosiseikasta, että tutkijat ovat ajatelleet niin pitkään yksinomaan aineellisesta näkökulmasta. Heidän on vaikeaa omaksua äkkiä täysin toisenlaista lähestymistapaa. Kaikesta huolimatta viimeisimmät fysiikan löydöt viittaavat hyvin erilaiseen kuvaan elämästä ja todellisesta olemuksestamme, paljon hienompaan kuvaan.

Me emme ole yksin, emme ole koskaan olleet.

Vanhat vedalaiset mestarit tunsivat tämän todellisuuden, koska he kykenivät kokemaan luomakunnan pohjalla olevan ykseyden omassa tietoisuudessaan. Heillä oli käytettävissään pitkään hukassa ollut tekniikka, transsendoimisen tekniikka.