Transsendenssi… ja paremmat yöunet
Yksi ensimmäisistä TM:n vaikutuksista, jonka monet uudet meditoijat huomaavat, on parantuneet yöunet.
Yksi ensimmäisistä TM:n vaikutuksista, jonka monet uudet meditoijat huomaavat, on parantuneet yöunet. Uniongelmat saattavat usein liittyä stressiin, ja nykyisin pystymme esittämään myös tieteellisen selityksen tälle.
Yksi yleisimmista unettomuusongelmien syistä on epätavallisen alhainen ”onnellisuushormonin” eli serotoniinin taso, johon stressillä on suuri vaikutus. Kun hermoston normaali toiminta häiriytyy, serotoniinin tuotanto laskee. Transsendenttisen meditaation harjoittaminen nostaa serotoniinitasoa spontaanisti ja laskee stressihormonien määrää (ks. transsendenssi = sisäinen rauha ja onnellisuus), minkä vaikutus ulottuu monille elämänalueille, ja erityisesti unen laatuun.
Kun aktivoimme kehon oman parantavan voiman (katso miksi TM on niin tehokas stressiä vastaan?), saatamme huomata, että yöuniemme laatu paranee itsestään. Lisää tietoa TM:n vaikutuksesta uniongelmiin, katso lääkärit vastaavat kysymyksiin TM:stä ja unettomuudesta.
Tieteellisiä tutkimuksia
Ensimmäinen tutkimus Transsendenttisen Meditaation vaikutuksista unettomuuteen oli Albertan yliopistossa Kanadassa tehty pieni pilottikoe. Ryhmää unettomuudesta kärsiviä potilaita pyydettiin merkitsemään muistiin keskimääräinen nukahtamiseen kuluva aika 30 päivää ennen TM:n oppimista, ja 30, 60 ja 90 päivää TM:n oppimisen jälkeen. Keskimääräinen nukahtamisaika putosi 75.6 minuutista 15 minuuttiin ja pysyi siinä. (p<0,001). Jatkotutkimuksessa havaittiin, että nukahtamisaika oli pysynyt 15 minuutissa vielä vuoden kuluttua. Ref.Scientific Research on TM, Collected Papers vol 1: 41 pp 296-298
Laaja Japanissa tehty tutkimus
Laajassa, Japanin työterveyslaitoksen toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin että 427 Sumitomo Heavy Industries -yrityksen työntekijää jotka oppivat Transsendenttisen Meditaation, nukahtivat helpommin 3 kuukauden jälkeen, kuin 308 työntekijän kontrolliryhmä samalta työpaikalta. (p<0,01)Ref. Japanese Journal of Public Health 37 (10 Suppl.): 729